Hitaasti ontuen kuluvat päivät
Taakse jäivät jo marras ja huhti.
Kevään korvillä saapuvat linnut
nokkivat väsyneet silmäni puhki.
Tässä makaan kun saapuvat sateet.
Lyövät rakeet peltoihin kadot.
Piiskaten iskevät kasvoihin vaot.
Pyyhkivät poskilta mädän ja madot.
Minä tunnen askelten painon ja pyörät,
kun ne kulkevat raatoni yli.
Hiljalleen polkevat rippeeni maahan,
on mullassa routainen syli.
-Aarno
