Tyttö oli jo pienenä oppinut isältään povaamaan.
Pimeyttä ja kuolemaa se luki kaikille korteistaan.
Usutti pilallaan piruja ämmien kintereille ja
laudallaan jutteli kuolleille.
Teki tinkiä talosta taloon ja piti kortteeria milloin missäkin.
Oli pelätty ja haluttu työmies, pieni tyttö ja vahva kuin härkä.
Oli kerran pellolla murskannut mieheltä käden yhdellä iskulla.
Nauranut kuulemma päälle, mutta sitä minä en nähnyt.
Vippasi aina isännältä rahaa kun tultiin uuteen taloon.
Yöt makasi alasti tallinpenkillä kolikot silmillä.
Siinä minä seurasin häkistä, kun tavarat liikkuivat itsestään.
Mutta unohtuu pahat teot ja puolittuu maineet.
Eivät tiedä lapset kenen haudalla leikkivät, kun
Juoksevat Huvikummulle.
-Aarno
Runolla on osallistuttu runotorstaihin:
http://runotorstai2.wordpress.com/2013/04/25/284-haaste/
maanantai 29. huhtikuuta 2013
keskiviikko 17. huhtikuuta 2013
Tämmöiset sedät
Tämmöiset sedät oli piknikillä, mutta tämmöiset sedät unohtivat retkikorin kotiin.
Niillä ei ollut naisiakaan, eikä sedillä ollut töitäkään. Oli vain tämä puisto.
Siellä ne istuivat ja odotti inspiraatiota.
Inspiraatio ei kuitenkaan tullut, mutta yö tuli ja kylmä.
Sedät lähti lätkimään, mutta puisto ei nukkunut.
Tämmöiset sedät viettävät yönsä Essoilla. Heillä ei ollut muuta paikkaa minne mennä.
Essolle sedät saivat jäädä koska olivat siistejä ja kohteliaita.
Kassanhoitaja piti setiä mystisiä.
Sedät odottivat taas ja odottivat ja odottivat.
Viimein kahvilaan saapui muukalainen, hän oli taksikuski, ei inspiraatio.
Ari oli se joka avasi suunsa:
- Ehkä se ei tule siinä muodossa kun odotamme.
- Katsokaamme kuskia!
Kuski piteli hampaissaan hopeista kolikkoa ja hänen kämmenensä olivat nähneet raskasta työtä.
Kuski sylki kolikon pajatsoon ja sanoi:
- Tämmöisiä setiä, no voi vittu!
Sedät säikähtivät ja painoivat katseensa pöydän kiiltävään pintaan ja sulkivat silmänsä.
Sedät värisivät ja tunsivat jonkun liikkuvan tilassa.
Oliko se inspiraatio vai taksimies?
Sedät eivät uskaltaneet avata silmiään.
-Aarno
Niillä ei ollut naisiakaan, eikä sedillä ollut töitäkään. Oli vain tämä puisto.
Siellä ne istuivat ja odotti inspiraatiota.
Inspiraatio ei kuitenkaan tullut, mutta yö tuli ja kylmä.
Sedät lähti lätkimään, mutta puisto ei nukkunut.
Tämmöiset sedät viettävät yönsä Essoilla. Heillä ei ollut muuta paikkaa minne mennä.
Essolle sedät saivat jäädä koska olivat siistejä ja kohteliaita.
Kassanhoitaja piti setiä mystisiä.
Sedät odottivat taas ja odottivat ja odottivat.
Viimein kahvilaan saapui muukalainen, hän oli taksikuski, ei inspiraatio.
Ari oli se joka avasi suunsa:
- Ehkä se ei tule siinä muodossa kun odotamme.
- Katsokaamme kuskia!
Kuski piteli hampaissaan hopeista kolikkoa ja hänen kämmenensä olivat nähneet raskasta työtä.
Kuski sylki kolikon pajatsoon ja sanoi:
- Tämmöisiä setiä, no voi vittu!
Sedät säikähtivät ja painoivat katseensa pöydän kiiltävään pintaan ja sulkivat silmänsä.
Sedät värisivät ja tunsivat jonkun liikkuvan tilassa.
Oliko se inspiraatio vai taksimies?
Sedät eivät uskaltaneet avata silmiään.
-Aarno
maanantai 8. huhtikuuta 2013
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)